Aurinkoenergiaa tuotetaan yhä useammassa kodissa

Kouvolassa asuvan Raimo Varvemaan omakotitalon katolla kiiltelee 20 aurinkopaneelia kauniissa rivissä. Lisäksi kuusi paneelia on asennettuna autotallin seinustalle.
Aurinkoisena keskiviikkopäivänä aurinkosähköjärjestelmä on tuottanut puoleenpäivään mennessä jo yli neljä kilowattituntia. Päivän huippulekamaa ei ole vielä saavutettu.
— Tämä on pienimuotoinen sähköntuotantolaitos. Koko kapasiteetti on 6,5 kilowattituntia. 80 prosenttia sähköstä tulee katolta ja 20 prosenttia tallin seinältä, Varvemaa kertoo.
Varvemaat rakensivat talonsa vuonna 2011, jolloin he muuttivat Lahdesta Kouvolaan. Jo silloin rakennuskaavoihin piirrettiin paikka paneeleille. Lopullinen hankintapäätös syntyi kaksi vuotta sitten.
— Olen aina ollut kiinnostunut puhtaasta ja edullisesta energiasta. Aurinkoenergiaan panostaminen on oikea ratkaisu, Varvemaa sanoo.

Solar Shop Bergmanin yrittäjä Kalervo Bergman on myynyt aurinkopaneeleita lähes 30 vuotta. Hänen mukaansa viimeisen kahden vuoden aikana kotitalouksien kiinnostus aurinkoenergiaan on kasvanut selvästi.
— Ympäristöasioista ollaan nykyään aiempaa tietoisempia ja moni haluaa myös pienentää sähkölaskuaan. Esimerkiksi ilmalämpöpumpun ja paneeleiden yhdistelemällä voi parhaimmillaan säästää sata prosenttia sähkönkulutuksessa.
Aurinkopaneeleita myytiin pitkään pääasiassa vain kesäasunnoille. Ratkaisevaa kysynnän kasvussa on ollut se, että paneeleiden hinnat ovat tulleet reilusti alas. Jos yksi watti aurinkosähköä maksoi aiemmin 12 euroa, niin nyt se maksaa noin euron.
— Tietysti kiinnostuneita kyselijöitä on edelleen enemmän kuin ostajia, Bergman toteaa.

Varvemaan talo sijaitsee aurinkoenergian tuotannon kannalta otollisella paikalla. Talon julkisivu on etelän suuntaan, joten kesällä paneelit tuottavat aurinkosähköä iltamyöhään saakka. Lisäksi autotallin seinälle asennetut paneelit keräävät matalalta paistavat aamuauringon säteet.
— Katon kulmalla on myös merkitystä. Meillä se on yhden suhde neljään. Kaikista paras kulma paneeleille olisi kuitenkin yhden suhde kolmeen, Varvemaa kertoo.
Ennen paneeleiden hankintaa Varvemaa selvitti talouden sähkönkulutuksen. Tavoitteena oli hankkia aurinkosähköjärjestelmä, joka tuottaisi vähintään puolet kulutuksesta.
— Kesäisin yksi neljäsosa tuotetusta sähköstä kulutetaan itse ja kolme neljäsosaa myydään sähköverkkoon.
Myyntiä kannattavampaa on kuitenkin käyttää tuotettu sähkö itse: Suomessa sähköyhtiöt ostavat sähköä alhaisempaan hintaan kuin myyvät.
Varvemaa kertoo, että merkittävin osa sähkönkulutuksesta pyritäänkin ajastamaan päiväsaikaan.
— Olen ajastanut vedenlämmityksen ja kylpyhuoneen lattialämmityksen alkamaan heti aamusta. Huhti-lokakuussa ne lämpiävät pelkästään aurinkoenergialla.

Kalervo Bergman kertoo, että tavallisesti kotitalouteen hankitaan 10—25 paneelin aurinkosähköjärjestelmä, joka on nimellisteholtaan 2,5—6 kilowattia.
Aurinkopaneelit eivät vaadi huoltotoimenpiteitä, ja käyttöikää niillä on useita vuosikymmeniä.
— Useimmiten asiakkaat ovat kiinnostuneita paneeleiden takaisinmaksuajasta. Tavallisesti järjestelmä maksaa itsensä takaisin noin kymmenessä vuodessa, Bergman sanoo.
Varvemaalle aurinkoenergiassa on kyse muustakin kuin edullisesta sähköstä. Hänen mukaansa kaiken arvioiminen pelkästään rahassa on väärä mittapuu.
— Ihminen ei saa olla itsekäs, vaan on ajateltava myös tulevia sukupolvia, Varvemaa toteaa.
— Kahden vuoden aikana taloutemme hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet 7,8 tonnia paneeleiden ansiosta.
Päästövähennyksistä Varvemaa saa tietoja verkkosivuilta, joista selviää myös järjestelmän reaaliaikainen sähköntuotanto. Tuotantokäyrien tarkkailusta onkin muodostunut hänelle eräänlainen harrastus.
— Seuraan lukuja viikottain joko puhelimesta tai koneelta. Se on hyvin mielenkiintoista. Tässä muodostuu hyvä käsitys sekä sähkön kulutuksesta että tuotosta.

Kanerva Jalarvo

Jättömaa keräsi ennätysyleisön

Kouvolan Kasarminmäellä jo seitsemän kertaa järjestetty Jättömaa-festivaali koki tänä kesänä varsinaisen yleisöennätyksensä. Liekö kukaan laskemalla laskenut yleisöä, mutta autoista, teltoista, teillä kävelevistä ryhmistä ja tietysti esitysten pursuavista katsomoista voi päätellä, että yleisöä oli reilusti enemmän kuin aikaisempina vuosina, useita tuhansia henkilöitä.
Ennen kuin mikään tapahtuma lyö itsensä läpi, siihen menee yleensä useampi vuosi, eikä Jättömaa tiettävästi ole edes havitellut mitään jättiyleisöjä. Jättömaan yleisö on myös yhä moni-ikäisempää, yleisöä oli kirjaimellisesti vaareista vauvoihin. Pääosa oli kuitenkin nuoria aikuisia.
Jättömaa on siitä mainio festivaali, että siellä voi tapahtua mitä tahansa. Tielle voi putkahtaa jostain soittoryhmä, joka soittaa kävellessään. Joku voi kävellä pitkin aluetta eräänlaisena taideteoksena, kantaa päänsä päällä kukkakoria tai vaateröykkiötä tai kulkea pää laatikossa. Performansseja syntyi siellä täällä.

Musiikkia tuntui olevan laidasta laitaan: laulelmia, rokkia, tangoja ynnä muuta. Musiikin lisäksi tapahtumassa kuultiin lukuisia runoesityksiä, sirkusta ja klovneriaa. Työpajoja lapsille oli siellä täällä. Muutaman kerran saattoi osallistua puhekaraokeen.
Kulttuuritalleissa Monikulttuurikeskus Saaga tarjoili teetä ja irakilaisia leivonnaisia. Kulttuuritallit on nähtävyys sinänsä. Tallien avara, värikäs ja rosoinen tila sopii mainiosti juuri Jättömaan tapaisen festivaalin paikaksi. Tallien esityksistä jäi lauantailta mieleen erityisesti Jari Halosen laulelmat. Sunnuntaina samassa paikassa esiintyivät muiden muassa runoilijat Arja Tiainen ja Maria Syvälä. Kulttuuritalleissa oli myös lukuisia näyttelyitä.
Mikä? -teatterin huippuesitys oli hiljattain vuoden nuoreksi runoilijaksi valitun Jussi Lankosken esitys Valkoisen miehen taakka. Kaikki tekstit olivat miesten kirjoittamia kuten P. Mustapään, Antti Holman, Miki Liukkosen, Pentti Saarikosken ja Tommy Tabermannin. Lankoski esitti runot yksinkertaisesti ja selkeästi rytmiä sekä äänen voimakkuutta vaihdellen ikään kuin omana puheenaan. Mahtava kokonaisuus.

Koko tapahtuma alkoi lauantaina hienosti kouvolalaissyntyisen yhtyeen Olli Koivu ja saattohoitajat esityksellä, laulajana Ville Viinikainen. Tapahtuma myös päättyi sunnuntai-iltana kouvolalaisen ryhmän Lasten Hautausmaan vaikuttavaan esitykseen. Kuulin Jättömaassa että Kouvolassa on yli sata erilaista bändiä. Mikä energia Kouvolan kellareissa ja muissa treenikämpissä pursuaakaan?

Ritva Sorvali

Frisbeetä koriin Käyrälammella

VARTIN KYSYMYKSET  frisbeegolfseura Kouvolan Lentävien Lautasten varapuheenjohtajalle Kalle Lehdolle.

Käyrälammen maastossa avattiin kesä-heinäkuun taitteessa uusi, 18-väyläinen frisbeegolfrata. Kuinka pelaajat ovat ottaneet uuden radan vastaan, frisbeegolfseura Kouvolan Lentävien Lautasten varapuheenjohtaja Kalle Lehto?
— Oikein hyvin. Toistaiseksi ei ole hirveästi tullut vastaan negatiivista palautetta, seuraavan vaikeustason radalle on selkeästi ollut tilausta.

Millainen uusi rata on?
— Frisbeegolfissa on metsä- ja puistoratoja. Käyrälammen rata on kilpatason metsärata. Väylät eivät ole kovin ahtaita, mutta puiden välissä mennään. Maasto on kumpuilevaa ja kuivaa metsämaastoa, mikä on harrastajan kannalta mukava juttu. Suuremmat korkeuserot ja puistomaiset väylät radalta puuttuvat.

Kuinka paljon pelaajia uudella radalla käy?
— Tuntuma on, että radalla käy toistasataa pelaajaa per päivä.

Frisbeegolfia voi pelata myös Kouvolan Urheilupuistossa, Myllykosken Koivusaaressa, Valkealan Harjumäessä ja Jaalan Liikasenmäessä. Miten Käyrälammen rata eroaa muista radoista?
— Urheilupuiston rata on lyhyt ja helppo, sieltä voi hakea ensikosketuksen lajiin. Myllykosken rata on puistomainen hieman pidemmillä väylillä, mutta siellä ei ole hirveästi esteitä. Valkealassa esteitä on jo enemmän, ja Käyrälampi on haastavuudessa vielä askel eteenpäin. Mukaan tulevat yli 200-metriset par 4 -väylät.

Kuinka paljon Kouvolassa on frisbeegolfin harrastajia?
— Seurassa on reilu 50 jäsentä, mutta se on murto-osa harrastajista. Harrastajia, jotka käyvät pelaamassa silloin tällöin, on satoja ellei tuhansia. Tyypillinen frisbeegolfaaja on nuori aikuinen mies, mutta naisetkin pelaavat yhä enemmän. Frisbeegolfaajia on junnuista yli 70-vuotiaisiin aktiiviharrastajiin.

Kouvolan kaupunki maksoi Käyrälammen radan korit ja opasteet sekä kaatoi radan tieltä suurimmat puut. Lentävät Lautaset teki rakennustyöt. Mitä toimintaa seura järjestää nyt, kun rata on valmis?
— Seura järjestää kaikille avoimia viikkokisoja. Sinne kannattaa tulla heti, kun on vähän pelannut. Maanantaisin pelataan Käyrälammella ja keskiviikkoisin vuoroviikoin Myllykoskella ja Valkealassa. Ilmoittautuminen alkaa kello 17.30 ja kisat kello 18. Osallistuminen maksaa jäsenille kaksi euroa ja muille kolme euroa.

Kuinka frisbeegolfissa pääsee alkuun?
— Nykypäivänä netti on hyvä, esimerkiksi Suomen Frisbeegolfliiton ja seurojen nettisivuilta löytyy paljon tietoa. Alussa ei tarvitse kovin montaa kiekkoa. Radalla on tärkeä katsoa, ettei heitä, kun rinteessä on muita. Jos kiekko lähtee väärään suuntaan, siitä pitää varoittaa kuuluvasti. Aloittelija kehittyy lajissa nopeasti, ja tulosten paraneminen koukuttaa.

Kuinka monta väylää frisbeegolfari ehtii heittää vartissa?
— Jos mennään Urheilupuiston radalle, ehtii heittää 10—15 väylää. Käyrälammella ehtii ehkä kolme, tai jos on vaikea väylä ja tulee epäonnisia puuosumia, vain yhden. Käyrälammella kierrosaika on ollut noin kaksi tuntia, siitä tulee 4—5 kilometrin lenkki.

Ilona Pesu

Viikon lukijakuva

 

 

 

Klikkaamalla "Kaupunkilehdet kiitos!" -kuvaa, voit imuroida Sanomalehtien liiton sivulta tekstin postilaatikkoosi tai oviluukkuun, jolloin kotiisi jaetaan vain kaupunkilehti, mutta ei suoramainoksia.